SUO, SUSIRAJA JA SEGREGAATIO -HANKE

Hankkeessa tuotetaan uutta tietoa Lapin ja Kainuun alueen syrjäytymis-ilmiöstä sekä Kainuun työmarkkinoiden jakautuneisuudesta naisten ja miesten aloiksi soveltaen kvantitatiivisia eli määrällisiä sekä kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tuotetun tiedon pohjalta suunnitellaan toimenpiteitä, joita sovelletaan ja testataan yksilöllisesti hankkeen aikana. Hankkeen tulokset tuodaan esille koulutusten, työpajojen, työnantaja coachausten, info-tilaisuuksien sekä asiantuntijaverkostoyhteistyön välityksellä. Lisäksi tuotamme syrjäytymisen ja intersektionaalisen sukupuolen alueelliset tunnusluvut ja mittariston, eli tuotamme tietoa naisten ja miesten syrjäytymispoluista Kainuussa ja Lapissa sekä siitä, kuinka Kainuun työmarkkinoilla sijoittumiseen voivat vaikuttaa sukupuolen lisäksi monet muutkin erot, kuten ikä tai etninen tausta.

Syrjäytyminen

Syrjäytyminen ja sen ehkäiseminen on näkyvillä oleva teema tiedotusvälineissä. Käsite ’syrjäytyminen’ on laajentunut nykypäivään tultaessa, alun perin sillä tarkoitettiin työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämistä, mutta ajan myötä siihen on alettu liittää muitakin merkityksiä. Nykyään se viittaa useimmiten huono-osaisuuteen ja sen kasaantumiseen (Lämsä, 2009.) Keskeistä kuitenkin on se, että syrjäytyminen käsitteenä yhdistetään yhteiskuntaan; se käsitetään prosessiksi, jossa yksilö, perhe tai yhteisö ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle tai pois yleisesti sopivana pidetyn elämäntavan tai elintason ulkopuolelle (Äärelä, 2012). Yhteiskunnan ja yksilön näkemys ja kokemus syrjäytymisestä voivat olla hyvinkin erilaisia.

Vaikka syrjäytymis-ilmiötä onkin tutkittu paljon, on sukupuolen merkitys syrjäytymisen ehkäisemisessä kuitenkin jäänyt huomiotta, vaikka olemassa olevat tutkimukset ja tilastot osoittavatkin siinä olevan määrällisiä ja sisällöllisiä eroja naisten ja miesten välillä. Tavoitteenamme on tuottaa tietoa syrjäytymisen alueellisista ja sukupuolten välisistä eroista sekä testata konkreettisia toimenpiteitä syrjäytymisen lieventämiseksi.

Miksi segregaatio pitäisi purkaa?

Segregaation purkamiselle on esitetty monia syitä, kuten naisten aseman vahvistaminen työmarkkinoilla sekä yksilön mahdollisuudet suuntautua itseään kiinnostaviin työtehtäviin. Yksilön hyvinvoinnin nähdään lisääntyvän, jos työtehtävät määräytyvät kiinnostuksen, eivät sukupuolen, mukaisesti. (Tanhua 2012.) Toisaalta segregaation purkaminen on nähty myös yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeänä, sillä silloin työmarkkinoilla olisi käytettävissään mahdollisimman monipuolinen asiantuntijuus. Sukupuolen mukainen segregaatio estää työpaikkojen jakautumista parhaiten tehtävään soveltuvalle henkilölle. (Lyytinen 2013.) Segregaatio osaltaan vaikuttaa työmarkkinoilla työpaikkojen ja työvoiman kohtaavuuteen.

Segregaatiota on pyritty purkamaan 1960-luvulta lähtien. Esimerkiksi hallitusohjelmiin on kirjattu pyrkimys purkaa segregaatiota. Myös monet hankkeet ovat tähdänneet segregaation purkuun erilaisin toimenpitein ja tutkimuksin. (Tanhua 2012.) Aikaisemmat hankkeet ovat pyrkineet lieventämään segregaatiota mm. tukemalla naisten opiskelua miesvaltaisilla aloilla ja vastaavasti miesten opiskelua naisvaltaisilla aloilla. Monet hankkeista ovat keskittyneet yksilölähtöiseen toimintaan ja käytäntöjä on pyritty kehittämään yksilöiden tukemiseksi. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä. Myös yhteiskunnallisissa instituutioissa, kuten koulussa, sekä työelämässä tulisi tietoisesti pyrkiä muuttamaan segregaatiota ylläpitäviä käytäntöjä ja toimintakulttuuria. (Tanhua 2012.)

Segregaatio

Segregaatio on eriytymistä, eriyttämistä tai eristämistä. On olemassa erilaisia segregaation muotoja, jotka voivat perustua esimerkiksi ihmisten ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin. Segregaation eri muotoja ilmenee yhteiskunnan eri osioissa ja instituutiossa, kuten työelämässä, kotona ja koulussa. Sukupuolen mukainen segregaatio erottelee miehet ja naiset. Tällöin työt ja ominaisuudet jaetaan naisiin kuuluviin ja miehiin kuuluviin. (Tanhua 2012.)

Sukupuolten segregaatio voidaan jakaa pystysuoraan ja vaakasuoraan segregaatioon. Vaakasuoralla segregaatiolla kuvataan ammattialojen jakautumista naisten ja miesten aloihin, jossa naisten aloja edustavat mm. hoiva ja palvelutyö, kun taas miesten työt ovat johtamista ja tuottavaa. Pystysuora segregaatio kuvastaa hierarkiaa, valta-asemaa ja rahallista korvausta. (Tanhua 2012; Lyytinen 2013.)

Segregaatiota tuottavat puheet, käytännöt, tavat ja järjestykset (Lyytinen 2013). Segregaatiota voidaan tuottaa sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Suomessa sukupuolten segregaatio on perinteisesti näyttäytynyt jo peruskoulun oppiaineissa, jotka jaotellaan tyttöjen ja poikien aineisiin. Pojat ovat taitavia teknisissä aineissa sekä matematiikassa, kun taas tytöt ovat hyviä äidinkielessä. (Syrjäläinen & Kujala 2010.)

Ammattialojen jakautuminen noudattaa miehen ja naisen perinteisiä rooleja yhteiskunnassa. Naiset ovat hoivaajia, kun miehet taas elättävät perheen. Työelämän sukupuolittunut segregaatio vaikuttaa siihen, että osa aloista nähdään miehille soveltuvina ja osa taas naisille. Esimerkiksi Tiina Suopajärvi on tutkinut suomalaisen metsäalan olevan sukupuolittunut ja alalla työskentelevät ovat pääosin miehiä (Suopajärvi 2009). Naiset taas edustavat terveys- ja sosiaalipalveluita (Kari-Björkbacka 2015). Euroopan Unionin vertailussa suomalainen työelämä on yksi vahvimmin segregoituneista. Euroopan komissio onkin antanut Suomelle huomautuksen töiden segregoitumisesta. (Tanhua 2012; Lyytinen 2013.) Huolimatta erilaisista jakoja lieventävistä pyrkimyksistä, Suomessa on 2000-luvulla edelleen nähtävissä koulutusalojen ja ammattien sukupuolen mukainen eriytyminen (Palmu & Jauhiainen 2013).