Tutkimus

Teknologian sukupuoli

Digitalisaatio ja teknologia ovat jo suurelta osin arkipäiväistyneet huomaamattomiksi ihmisten rinnalla oleviksi asioiksi. Niin kotona, työpaikalla kuin vapaa-ajalla ympäriltämme löytyy teknologisia laitteita ja digitaalisia palveluita, joita käytämme suvereenisti. Herätyskello (nykyään usein älypuhelimen yhteydessä), kahvinkeitin, jääkaappi ja auto ovat vain muutama esimerkki monille tutuista teknologisista kohtaamisista aamulla, ennen työpaikalle saapumista. Tietokone tai älypuhelin ovat useissa ammateissa korvaamattomia apureita ja työn mahdollistajia. Teknologiaksi mielletään usein vain uusimmat laitteet, kuten älypuhelimet, mutta teknologiaa on myös esimerkiksi pyykinpesukone, pölynimuri, auto ja polkupyörä sekä monet muut arkiset asiat, joiden olemassa oloon kiinnitetään huomiota lähinnä silloin, kun ne menevät rikki.

Vaikka teknologia ja digitalisaatio koskettavat jokaista kansalaista, ovat ne kuitenkin sukupuolittuneita. Teknologia nähdään usein miehisenä osa-alueena. Miesten kiinnostus ja osaaminen teknologiaa kohtaan on normi. Vastaavasti taas nainen on vieras teknologian maailmassa. Keskustelussa teknologiasta naiset joutuvat usein ilmaisemaan mieltymyksenä teknologiaan sanomalla sen ääneen. Vastaavasti taas miesten oletetaan automaattisesti olevan kiinnostuneita teknologiasta. (Peteri 2006.) Myös puheen tasolla teknologinen osaaminen voidaan sukupuolittaa. Miesten teknologinen osaaminen on jotain itsestään selvää, mutta naisten teknologisia taitoja kutsutaan ”näpräämiseksi” ja ”värkkäämiseksi”. Naisten taidot mielletään sorminäppäryydeksi, eikä niitä nähdä teknologisena lahjakkuutena tai asiantuntijuutena vaan kiinnostuksena aiheeseen. (Peteri 2006.)

Naisten maailmaan liitettäviä laitteita, kuten kodinkoneita, ei aina edes tunnisteta teknologiaksi, joten naiset eivät välttämättä tunnista hallitsevansa teknologioita. Naisten teknologian osaaminen nähdään pikemminkin kotiaskareiden hallintana: silittämisenä, imuroimisena, astioiden ja pyykin pesuna, monitoimikoneiden käyttämisenä. On huomattu, että kodinkoneiden hallintaa ei mielletä teknologiseksi taidoksi vaan kyse on kiinnostuksesta ja pitkäjännitteisyydestä, jolloin kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi sen hallita. (Peteri 2006.) Naisen rooli teknologiakulttuurissa näyttäisi olevan varsin rajattu ja pelkistetty.

2000-luvun alussa on tutkittu, että naiset käyttävät Suomessa teknologiaa miehiä enemmän (Vehviläinen 2001). 2010-luvulla teknologian kasvaessa ja saadessa laajemman sijan ihmisten arkisessa elämässä, voidaan todeta, että sekä miehet että naiset käyttävät ja tarvitsevat teknologiaa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen tekemistä vertailusta voidaan huomata, että miesten ja naisten internetin käytössä ja nettiasioimisessa ei ole prosentuaalisesti suuria eroja (Tilastokeskus 2018).

Huolimatta teknologian käytön yleisyydestä, ammatillinen koulutus teknologian saralla on edelleen segregoitunut. Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen sekä tekniikan alalla opiskelijoista alle 20 prosenttia on naisia sekä toisen asteen, että korkea-asteen koulutuksissa (Tilastokeskus 2018). Digitalisaation rooli työelämässä kuitenkin kasvaa merkittävästi. Esimerkiksi naisvaltaisista aloista sosiaali- ja terveysalalla tapahtuvat uudistukset ovat pitkälti digitaalisia (Tikkala 2017). Tällöin alalla työskentelevien teknologian tuntemuksen merkitys korostuu.

Teknologiaa ei voida pitää enää miesten juttuna ja miehisenä maailmana. Myös naiset hallitsevat teknologian käytön ja omaavat teknologista asiantuntemusta. Nuorilta kysyttäessä digitaalisten taitojen tärkeydestä, ei sukupuolten välillä huomattu eroa (Byman ym. 2017). Yhteiskunnan toimintojen ja palveluiden digitalisoituessa yhä voimakkaammin, jokaisen on tärkeää osata perusvalmiudet digitalisaatiosta ja teknologiasta.

Lähteet
Byman, R., Korhonen, T., Sintonen, S., Vesterinen, O. & Kynäslahti, H. (2017) Nuorten käsitykset digitalisaation tärkeydestä. Teoksessa Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, 149-159.
Peteri, V. (2006) Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampere university press, Tampere.
Vehviläinen, M. (2001) Naisten tietotekniikkaryhmät. Teoksessa Uotinen, J., Tuuva, S., Vehviläinen, M. & Knuuttila, S. (toim.) Verkkojen kokijat. Paikallista tietoyhteiskuntaa tekemässä. Gummerus, Helsinki, 166-188.
Tilastokeskus (2018) Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2018. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_sts_201800_2018_19722_net.pdf (luettu 19.12.2018)
Tikkala, L. (2017) Sosiaalityön asiantuntijuus digitalisaatiossa. Teoksessa Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 58, Lapin yliopisto, Rovaniemi, 43-57.

Riitta Uusisalmi